Yhteenveto viikosta #3 (10.10-16.10.11)

On se vaan uskomatonta kuinka paljon yhteen päivään mahtuu, viikosta puhumattakaan. Viikko on ollut suurin piirtein yhtä treeniä, ajatuksena edetä ylöspäin, tai siis eteen päin. Sarjapainoihin on saatu lisätä rautaa sen minkä ehtii. Erittäin onnistunut viikko ettenkö sanoisi.

Treeneistä esimerkkinä rintapäivä
Eli viikko lähti käyntiin rintapäivästä. Erikoistekniikoista käytettiin lähinnä osa-pakkotoistoja, negatiivisia sekä keskitettyjä negatiivisia. Perusliikkeinä (eli pääliikkeinä): penkkipunnerrus tangolla ja vinopenkkipunnerrus käsipainoilla. Apuliikkeinä (ns. muotoliikkeet): peck-deck ja levitykset käsipainoilla (vipunostot maaten käsipainoilla). Perusliikkeissä teimme sarjojen lopussa muutaman osa-pakkotoiston. Peck-deckissä keskityimme enemmän liikkeen positiiviseen vaiheeseen sekä supistukseen, kun taas levityksissä keskityimme negatiiviseen vaiheeseen sekä venytykseen. Rintatreenin päätteeksi Tuomas tekee vielä viimeistelyliikkeenä etunojapunnerruksen. Ensin normaalisti polvet ilmassa punnertaen, siitä sitten jatketaan loppuun asti tyttöjen tyylillä povet maa... polvet maassa tehden. Näin rinnasta saadaan kaikki tehot puristett... lypsett...  ääh...  kaikki mehut.. tehot.. ulos.. irti.

Fitness
Fitneksessä lihasmassalla tai toisin sanoen koolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin mitä esimerkiksi kehonrakennuksessa. Fitness on siitä helposti lähestyttävä laji, niin urheilijalle itselleen kuin että katsojallekin, koska rajat ovat huomattavasti inhimillisemmät kuin mitä kehonrakennuksessa. Koviin tuloksiin päästään ns. pelkällä kaurapuurolla, jos vain on valmis tekemään töitä itsensä eteen. Aiemmin sanoinkin, että fitneksessä fyysisellä koolla ei ole niin suurta painoarvoa, kuin esimerkiksi kireydellä/kuivuudella. Näiden lisäksi tuomaristo arvioi lihastasapainon, symmetrian sekä esiintymistaidon. Esiintyminen olisi erittäin tärkeätä osata, sillä lähinnä esiintymisen kautta kilpailija voi tuoda esiin itseään. Eri poseerauksissa pitäisi saada tietyt lihakset esiin, ei pelkästään jännittämällä, vaan lisäksi yksinkertaisesti ottamalla oikea asento sekä kulma. Käytännössähän tämä ei todellakaan ole yksinkertaista, helppoa vielä vähemmän. Onneksi kovalla harjoittelulla nämä asiat saadaan takaraivoon, jotta kilpailutilanteessa ei enää tarvitsisi miettiä. On se sitten helppoa ja mukavaa kun voi esiintyä itsevarmasti ja laittaa kulta koristamaan olohuonetta, makuuhuonetta tai vaikka vessaa... tosin, palkintokin koristaisi huonetta mukavasti. Heh, mutta palataan vielä hetkeksi aiheeseen
->  Tuomaksen kanssa ollaankin tultu yhteistuumin siihen, että lähdetään keskittymään heikkoihin kohtiin, eli pakataan lihasta sinne missä sitä eniten tarvitaan. Pääasiassa keskitytään jalkoihin, olkapäihin sekä keskivartalon sahalaitalihakseen (elekää kysykö).

Vielä(kö) muuta?
Kyllä vain. Viikolla tuli puheeksi Tuomaksen jalat, nuo jumala(ttoma)n selän taakse jääneet riukupalikat. Tosiasiahan on se, että asialle täytyy tehdä jotain, jotta etumatka ylävartaloon saataisiin kiinni. Jälleen kerran löimme yhteistuumin viisaat päämme yhteen päätyen tulokseen: Treenien täytyy muuttua, se on selvää. Liikkeiden vaihtelulla ei saada juuri mitään aikaiseksi, joten se oli unohdettava. Lihasjako, erikoistekniikat sun muut oli myös unohdettava, koska muutos, jotta Tuomaksen pyhän paavin siunaamat mahtavat rumpukapulat kelpaisivat kisoihin, vaatisi äärimmäisen muutoksen treeniin... jännitys kasvaa... syke nousee... ja vastaus on: Sen saatte tietää ensi viikolla, ei makeaa mahan täydeltä niin kuin sanotaan. Next!

Tuomaksen kahden viikon ruokavaliokokeilu
Tuomas aloitti mielenkiintoisen kokeilun ruokavaliolla. Yllätys yllätys, siitäkin enemmän ensi viikolla :P

Niin ja muuten, selkäpäivänä lähdimme etsimään haasteita ja kokeilemaan uutta.


Totta vie, leuanvetoa voi tehdä monella tavalla.